Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.
Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.
Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.
Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.
Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle. | Kuka heittikään sen ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin ja samalla aloitti La Tomatinaksi kutsutun kapinan? Sitä ei todellakaan tiedä kukaan. Ehkä se oli anti-francolainen kapinallinen tai karnevaali, jonka hallinta karkasi ulottumattomiin. Kaikkein suosituimman tarinan version mukaan vuoden 1945 Los Gigantes-festivaalin (jättimäinen paperisilpuista rakennettu nukkeparaati) aikaan paikalliset lavastivat rähinän saadakseen hiukan huomiota. Sopivaksi esiintymislavaksi osui lähistöllä oleva vihanneskärry, ja kypsät tomaatit alkoivat lennellä ilmassa. Viattomat paikalla olijat joutuivat mukaan, kunnes maisemaan oli levittäytynyt mahtava lentävien hedelmien martomassa. Yllyttäjät joutuivat maksamaan tomaattien myyjille, mutta se ei estänyt lisääntyvässä määrin uusien tomaattisotien alkua - eikä uuden tradition syntyä Peläten hallitsematonta leviämistä viranomaiset saattoivat voimaan, höllensivät ja sitten taas määräsivät sarjan kieltoja 1950-luvulla. Vuonna 1951 paikalliset, jotka uhmasivat lakia, vangittiin, kunnes julkinen valitus vaati heidän vapauttamistaan. Kuuluisin vastaisku tomaattikielloille tapahtui 1957, kun puolestapuhujat pitivät kokonaiset morkkaa-tomaattia-hautajaiset arkkuineen ja saattueineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallinen hallitus päätti ottaa 'potut pottuina', asetti joitain sääntöjä tilalle ja hyväksyi kahelin tradition. Vaikka tomaatit muodostavat keskeisen osan, viikon juhlallisuuksia seuraa lopullinen näytös. Se on Buñolin patruunapyhimysten, Neitsyt Marian ja pyhän Louis Bertrandin juhla katuparaateineen, musiikkeineen ja ilotulituksineen riemukkaaseen espanjalaiseen tapaan. Valmistautumiseen tulevaa rähinää varten tarjoillaan perinteinen paella taistelua edeltävänä päivänä erityisyytenään tyypillinen valencialainen lautasellinen riisiä, meren antimia, sahramia ja oliiviöljyä. Nykyään tämä estoton juhla on tietyin osin säännelty. Järjestäjät ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat kehittäneet erityisen lajivalikoiman syömiseen kelpaamattomia tomaatteja ainoastaan vuosittaista tapahtumaa varten. Juhlallisuudet alkavat aamupäivällä kymmenen tienoilla, kun osanottajat juoksevat kilpaa saadakseen otteen rasvatun paalun kärkeen kiinnitetystä kinkusta. Katsojat suihkuttavat vettä riehujien päälle laulaessaan ja tanssiessaan kaduilla. Kun kirkon kellot kajauttavat keskipäivää, rekat pakattuja tomaatteja täynnä kaartavat kaupunkiin samalla kun kertosäe "To-ma-te, to-ma-te!" saavuttaa crescendonsa. Sitten vesitykin pauhu ikään kuin vihreänä valona aloittaa päätapahtuman tomaattien murskaamiselle ja laukaisulle kaikki-ulos hyökkäyksiin kanssaosallistujia vastaan. Tomaattien kauko-lobbaajat, kursailemattomat salamurhaajat ja keskipitkän kantaman 'hook'-heitot. Minkä tahansa tekniikan valitseekin, ajan täyttyessä ulkonäkö on muuttunut ja tuntee itsensä melko lailla erilaiseksi. Liki tuntia myöhemmin tomaatissa lionneet pommittajat jäävät leikkimään soseutuneen katusalsameren sekaan tomaattia tuskin tunnistettavasti löydettävissä mistään. Toinen tykin laukaus merkitsee taistelun päättyneeksi. |