ProZ.com translation contests »
2014 annual ProZ.com translation contest: "Celebrations" » English to Finnish » Entry by mcadotte


Source text in English

Translation by mcadotte (#18127)

Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.

Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.

Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.

Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.

Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle.
Kuka mahtoi heittää ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin josta alkoi "La Tomatinan" vallankumous?
Totuus on, että kukaan ei tiedä. Ehkä kyse oli kapinoinnista Ranskaa vastaan, kenties ylimenneet karnevaalit. Suosituimman version mukaan vuonna 1945 Los Figantes:in festivaaleilla (paperimassasta tehtyjen käsinukkien jättiläismäinen paraati) paikalliset halusivat lavastaa tappelun saadakseen huomiota osakseen. Tapahtumapaikan lähellä sattui olemaan vihanneskärry. Kypsien vihannesten viskominen palveli hyvin huomionhakuisuutta. Viattomat paikallaolijat ajautuivat mukaan tomaattien päättömään heittelyyn. Tappelun aloittajien täytyi myöhemmin korvata tomaatit myyjille - se ei tahtia haitannut. Tomaattisodat jatkuivat ja uusi perinne oli syntynyt.

Virkamiehet pelkäsivät että tomaattisodat lisääntyisivät, joten päättivät säätää uusia kieltolakeja. Myöhemmin lakeja höllennettin, kunnes ne otettiin jälleen käytäntöön 1950-luvulla. Vuonna 1951 lakia rikkovat paikalliset vangittiin kunnes yleinen protestointi vaati heidän vapauttamista. Kuuluisin tomaattilain rikkominen tapahtui vuonna 1957. Puolestapuhujat pitivät silloin tomaateille leikkihautajaiset arkkuineen ja saattueineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallinen hallitus päätti antaa tomaattisodille periksi. Kieltoja löysennettiin ja luotiin vain muutama sääntö. Näin hallitus hyväksyi oudon perinteen.

Vaikka tomaatit ovatkin pääosassa, viikon juhlat huipentuvat Bunol:in suojeluspyhimyksen, Neitsyt Marian ja Louis Bertrand:in pyhimyksen juhlintaan. Kadut täyttyvät espanjalaiseen iloiseen elämäntapaan kuuluvista kulkueista ja musiikista. Ilotulitukset värittävät taivaan. Legendaarista paellaa (valencialainen riisiruoka merenantimilla, sahramilla ja oliiviöljyllä höystettynä) on tarjolla. Sen auttaa osallistujia jaksamaan.

Tänäpäivänä esteetömillä juhlilla on jonkinasteiset säännöt. Sotaa varten on kasvatettu erityisiä, syötäväksi kelpaamattomia tomaatteja. Juhlinta alkaa aamukymmeneltä. Osallistujat ryntäävät silloin rasvatulle tolpalle. Tarkoituksena on kiivetä tolpan päähän ja napata sen päässä roikkuva kinkku. Tanssivat ja laulavat juhlijat ruiskuttavat letkuilla vettä osallistujien päälle. Keskipäivällä kirkonkellojen soidessa kuorma-autot tomaattilasteineen saapuvat kaupunkiin "to-ma-te, to-ma-te" huudon kannustamana.

Päätapahtuma alkaa vesikuulan ampumisella. Lupa heittää ja muussata tomaatteja on annettu. Tyyli vaihtelee pitkänmatkan heittäjistä suoraan päin näköä hyökkääviin, unohtamatta kuitenkaan keskimatkalta napakymppiin osuvia. Olipa tyyli mikä hyvänsä, lopussa sotijat eivät ainoastaan näytä tomaattisodan läpikäyneiltä, mutta myös tuntevat muuttuneensa. Tuntia myöhemmin jäljellä on vain tomaattisalsameri jossa osallistujat jatkavat juhlintaansa. Meressä ei ole jälkeäkään kokonaisista tomaateista. Toisen vesikuulan ampuminen päättää sodan.


Discuss this entry