Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.
Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.
Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.
Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.
Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle. | Kuka heitti ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin, josta tomaattivallankumous alkoi? Totta puhuen kukaan ei tiedä. Ehkä kyse oli Francon vastaisesta kapinasta tai sitten vain karnevaali riistäytyi käsistä. Tarinan yleisimmän version mukaan vuoden 1945 Gigantes-festivaaleilla, joilla on esillä paperimassasta tehtyjä jättiläisiä, paikalliset halusivat saada huomiota järjestämällä mekkalan. Vastaan osui lähellä oleva kasvismyyjän kärry ja ihmiset alkoivat heitellä kypsiä tomaatteja. Satunnaiset katsojat tulivat mukaan, kunnes hommasta tuli täysi rähinä kypsien hedelmien heittelyä. Yllyttäjien piti maksaa myyjien tomaatit, mutta siitä huolimatta tomaattitaistelut toistuivat ja syntyi uusi perinne. Viranomaiset säikähtivät tapahtuman hillitöntä paisumista ja säätivät 1950-luvulla useaan otteeseen joukon kieltoja, lievensivät niitä ja ottivat niitä taas uudelleen käyttöön. Vuonna 1951 paikallisia kieltojen uhmaajia vangittiin, kunnes julkisuuden painostus vaati heidän vapauttamistaan. Kuuluisin herja tomaatinheittokieltoja vastaan heitettiin vuonna 1957, kun juhlan kannattajat pitivät tomaatille pilahautajaiset arkkuineen ja kulkueineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallishallinto antoi periksi ja otti käyttöön muutaman säännön, mutta hyväksyi omituisen perinteen. Vaikka tomaatit ovat pääosassa, juhlaviikko päättyy Buñolin suojeluspyhimysten neitsyt Marian ja pyhän Ludovico Bertrandon juhlan loppuhuipennukseen, johon kuuluvat paraatit, musiikki ja ilotulitukset riemukkaaseen espanjalaiseen tapaan. Osallistujat voivat vahvistaa itseään tulevaa koitosta varten taistelun aaattona tarjottavalla mahtavalla paellalla, jossa on näyttävästi esillä valencialainen riisistä, meren antimista, sahramista ja oliiviöljystä koostuva ruokalaji. Nykyään tämä hulvaton juhla on jossakin määrin organisoitu. Järjestäjät jopa viljelevät pahanmakuista tomaattilajiketta pelkästään jokavuotista tapahtumaa varten. Festivaali alkaa noin klo 10 aamupäivällä, kun osanottajat sieppaavat rasvatun salon nokkaan kiinnitetyn kinkun. Katsojat laulavat ja tanssivat kaduilla ja suihkuttavat vettä kiipeilijöiden niskaan. Kun kirkonkello lyö kahdentoista lyönnit, tomaateilla lastatut kuorma-autot ajavat kaupunkiin kansan huutaessa yhä kovemmmin ”To-ma-te, to-ma-te”. Sitten vesitykki ilmoittaa pääohjelmanumeron olevan vuorossa. Kaikki alkavat murskata tomaatteja ja heitellä niillä toisiaan. Tomaatteja lentää kaukaa, lähietäisyydeltä ja keskipitkältä matkalta. Käyttipä mitä tekniikkaa tahansa, leikin loputtua näyttää (ja tuntuu) erilaiselta. Noin tunnin päästä tomaattisoseen peittämät taistelijat saavat kuivua katujen kaikuessa hyväilevää salsaa eikä ehjistä tomaateista näy juuri jälkeäkään. Toinen tykinlaukaus ilmoittaa taistelun päättyneeksi. |